Rupesin nyt katsomaan tarkemmin tuota pintojen säätämistä. Homma ei olekaan 1100:ssa ihan niin simppeli kion 535:ssä. 535:ssä oli kaasari “poikittain”, jonka vuoksi kammio oli sivussa ja kohon sai näkyviin avaamalla kaasarin kyljestä neljä pulttia. Simppeliä, avataan neljä pulttia, väännetään kohoa, laitetaan kansi takaisin paikalleen, kone käyntiin ja tarkistetaan pinnat. Toistetaan tarvittaessa.
1100:ssa kaasarit ovat “normaalisti”, eli kammio on pohjassa. Väli on kuitenkin niin pieni, ettei pohjaa saa millään pois paikallaan. Jouduin siis irroittamaan molemmat kaasuttimet ja kurkut jotta sain pohjan irti. Tämä ei nyt ole kovin hyvin suunniteltu, Jos joudun kuluttamaan puoli tuntia joka kerta kun irrotan kaasarit, säädän kohoa ja kiinnitän ne uudelleen. Puhumattakaan siitä mitä vanhoille kumikurkuille ja letkuille tapahtuu tässä veivauksessa.
Vikaa kuitenkin löytyi ja kaasarit on nyt putsattu. Ihmetyttää kyllä että miten toisen kaasarin kohot ovat päässeet vääntymään niin ettei se sulkenut venttiiliä ollenkaan. Toimivanahan se talliin ajettiin.
Pintojen säätö auttoi siihen ettei kaasari enää tulvinut yli. Käymiseen se ei kuitenkaan auttanut. Kävi ilmi että syksyllä vaihtamani tulpat olivat molemmat aivan rikki, kone on ilmeisesti ampunut ne hajalle samalla kun kaasari on täyttänyt pytyn bensalla ylivuotaessaan.
Jouduin ostamaan NGK:n R-tulpat kun muita ei ollut saatavilla. Toivottavasti kestävät, vaikka huonoja huhuja niistä onkin kuultu.
Enää pitäisi korjata vilkut ja sitten ajokausi voikin alkaa!







