Kaasarit

Rupesin nyt katsomaan tarkemmin tuota pintojen säätämistä. Homma ei olekaan 1100:ssa ihan niin simppeli kion 535:ssä. 535:ssä oli kaasari “poikittain”, jonka vuoksi kammio oli sivussa ja kohon sai näkyviin avaamalla kaasarin kyljestä neljä pulttia. Simppeliä, avataan neljä pulttia, väännetään kohoa, laitetaan kansi takaisin paikalleen, kone käyntiin ja tarkistetaan pinnat. Toistetaan tarvittaessa.

1100:ssa kaasarit ovat “normaalisti”, eli kammio on pohjassa. Väli on kuitenkin niin pieni, ettei pohjaa saa millään pois paikallaan. Jouduin siis irroittamaan molemmat kaasuttimet ja kurkut jotta sain pohjan irti. Tämä ei nyt ole kovin hyvin suunniteltu, Jos joudun kuluttamaan puoli tuntia joka kerta kun irrotan kaasarit, säädän kohoa ja kiinnitän ne uudelleen. Puhumattakaan siitä mitä vanhoille kumikurkuille ja letkuille tapahtuu tässä veivauksessa.

Pintojen säätö

Vikaa kuitenkin löytyi ja kaasarit on nyt putsattu. Ihmetyttää kyllä että miten toisen kaasarin kohot ovat päässeet vääntymään niin ettei se sulkenut venttiiliä ollenkaan. Toimivanahan se talliin ajettiin.

Pintojen säätö auttoi siihen ettei kaasari enää tulvinut yli. Käymiseen se ei kuitenkaan auttanut. Kävi ilmi että syksyllä vaihtamani tulpat olivat molemmat aivan rikki, kone on ilmeisesti ampunut ne hajalle samalla kun kaasari on täyttänyt pytyn bensalla ylivuotaessaan.

Jouduin ostamaan NGK:n R-tulpat kun muita ei ollut saatavilla. Toivottavasti kestävät, vaikka huonoja huhuja niistä onkin kuultu.

Enää pitäisi korjata vilkut ja sitten ajokausi voikin alkaa!

Vilkuista nyt ei niin väliäkään, mutta että se ei edes käy! Tai pyörä kävi hetken kunnolla ja sitten kuin taikaiskusta se sammui ja välillä vähän ampui. Uudelleen startattaessa pyörää ei enää saanut käyntiin.

Kävin läpit letkut, suodattimet ja irroitin jopa kierroslukumittarin, jonka asensin itse paikalleen talven aikana. Eihän sitä koskaan tiedä.

Tänään kuitenkin saatiin vähän lisää valoa asiaan, kun huomasin että bensapumppu nakuttaa lisää tavaraa kaasariin joka kerta kun kääntää virta-avaimesta. Kävi myös ilmi että jos pumppu tunkee kaasariin loputtomasti bensaa, niin lopulta se tulee myös jostain ulos, ja niinhän se tuli; ulosvuotoletkusta. Myös kun pyörää koitti startata tarpeeksi kauan, niin bensaa alkoi valua lattialle.

Kävin jo ostamassa uuden akunkin, mutta nyt on ainakin jonkinlainen vika löydetty! Analyysini on seuraava: pyörä käy niin kauan, kunnes toinen kaasari on täpötäynnä bensaa. Sen jälkeen se ei enää käynnisty, koska se kaasari on liian täynnä bensaa. Huomenna olisi tarkoitus avata koko kaasari ja kurkistaa mikä siellä on jumissa. Jos sitten vaikka pienelle ajelulle jo pääsisi..

Laukkuraudan vanha paikka

Huomasin että takalokariin oli ottanut kiinni myös laukkuraudat. Joten siirsin niitä ulommas, jolloin tilaa jää tarpeeksi, etteivät ne hakkaa takalokarin maalipintaa taas rikki.

Laukkuraudan uusi paikka

Lokasuojalla on tilaa

Oranssi lokasuoja

Kuten jo Lokasuojaan kiinniottavat pultit -artikkelissa kerroin, on takalokasuoja maalattava uudelleen (osittain). Lokasuoja on nyt saatu maalattua ja lopputulos on ihan OK… Olisi homman voinut paljon fiksumminkin hoitaa, mutta maalatut kohdat eivät kuitenkaan näy missään tilanteessa. Parasta kuitenkin on että alla olevassa kuvassa olevat kohdat olisi EHKÄ ollu viisainta maalata harmaalla. -.-

Maalattu takalokari

Maalattu takalokari

Maalattu jarrunestesäiliö

Harmi etten ottanut ennen kuvaa jarrunestesäiliöstä, sillä nyt olisi hienoa verrata. Maalasin lopulta koko jarrunestesäiliön uudestaan sen viimekertaisen maalauksen epäonnistumisen jälkeen, josta kerroin Sähköjohtojen suojaus -artikkelissa.

Kytkinvaijerin vanha paikka

Kytkinvaijeri oli sjoitettu ihan hienosti menemään torven takaa, kaasarin päältä kytkimelle. Kytkin oli kuitenkin liian jäykkä ja varmasti vaijeri kuluu todella nopeasti näin. Kaikista pahin on “ennen”-kuvassa näkyvä yläosan lähes 90° mutka.

Siirsin vaijerin suosiolla kaiken muun eteen, jolloin siinä ei ainakaan ole liian jyrkkiä mutkia. Mieluummin se on “liian” esillä kuin että se on hyvin piilossa, mutta poikki.

Jos joku ei tiedä, mikä kytkinvaijeri on niin se on tuo vaijeri, joka lähtee kuvissa oikeanpuolimmaisen pytyn edestä ja päätyy sarvien alaosaan.

Kytkinvaijerin uusi paikka

Jarrukahvan uusi kiinnike

Vanha kiinnike on rälläkkäprojektissa mennyt poikki. Ei minulla vaan edellisellä omistajalla. Vaikka poikki mennyt kiinnike ei sinällään mitään haittaa, sillä eihän jarrukahva minnekään karkuun pääse.

Tätä varten vaadittiin taas hieman tarkempaa työtä, joten tämä työ luovutettiin isälle. Jälki on myös sen mukaista.

Valmis etupää

Etupään sähköt on nyt saatu valmiiksi. Eihän sitä tiedä montako kertaa se tullaan vielä avaamaan, mutta ainakin toistaiseksi se on koottuna. Johdot on päällystetty muoviputkilla ja lisäksi sekaan on heitetty ainakin sata metriä sähköteippiä.